Voihan NUUTTIPUKKI sentään!

Nyt ei mennyt lainkaan niinkuin blogeissa yleensä 

(saati Strömsössä). 

Muistimme vasta aamupäivällä, että tänäänhän on Nuuttin päivä. 

Ja viikon kauppareissulla ostetut karkit oli syöty. 

Tehtiin viime vuonna uudenvuodenpäätös, että 

 käydään vain kerran viikossa kaupassa, 

ja se ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on pitänyt!

Tietysti minä teeseitsenaisena päätin tehdä karkit itse. 

(väärä päätös nro 1.) 

Ajattelin, että marmeladiainekset voisi löytyä kotoa. 

Ikinä mitään marmeladia en ole tehnyt, enkä agarista kuullut. 

Sen voisi ehkä korvata liivatteella 

(väärä päätös nro 2.) 

Karviaiset näytti niin kauniilta jäisinä.

Ohjeen mukaan keitin marjat puolessa litrassa vettä ja 

samassa määrässä sokeria.

 .

Lisäsin kiehuvaan soppaan myös mustikoita ja sitruunan kuorta.

Kiehumisen jälkeen soseutin marjat ja lisäsin liivatteen.

Liivatetta päätin tarvita 7 kpl, 

jotta saisin leikattavia palasia. 

Agaria olisi tarvittu 1 rkl. 

Ja sitä olisi pitänyt keittää 30 min.

Kaadoin jäähtyvän seoksen muovisiin vuokiin ja 

laiton jääkaappiin.

Tein pilttipurkeista valmiiksi karkkikippoja. 

Ja odottelin marmeladin hyytymistä.

Ja odottelin ja odottelin ja odottelen yhä. 

Siinä välissä nuutipukkeja tuli ja meni 
ja annoin niille sitten kaapin perukoilta keksejä ja muuta, 
mistä ne ei varmaan tykkää. 
Mutta ne oli suloisia! 
Lauloivat mm. SielunVeljien Peltirumpua! 
Ja veivät kyllä joulunrippeet mennessään. 
Tosi kiva perinne tämä!

Ja nyt meillä on jääkaappi täysi ylimakeaa hilloketta. 
Ja hei; älä koita tätä kotona!

Joku kävi täällä

Teen töitä nykyään vain neljä päivää viikossa. 

Siis töissä. 

Tosin kotonakin riittää pientä puuhaa. 

Tai niinkuin VTTn ylijohtaja Vartiainen sen kuvailee: 

"ihanaa velttoilua".. 

Oli mitä oli, sain vihdoin siivottua loputkin joulutamineet pois. Miten niitä aina vielä putkahtelee jostain esiin, 

ja miten niiden paikoilleen asettelu 

on paljon mukavampaa kuin siivous? 

Muutamat valot nimesin uudestaan 

eli eivät tottele enää nimeä jouluvalot vaan talvivalot. 

(täällä maalla on niin pimeää, 

että pienet valonvilkahdukset antavat uskoa sivilisaatiosta!)

Yläkuvassa vessan seinämä tarvitsisi uuden viestin, 

kun tontun käynnistä on jo tovi.

Kynttilä varastoa pitääkin muistaa täyttää näin joulun jälkeen. 

Mun ehdottomat joulukoristesuosikit on näät hepat!

Nämä korut saa jäädä esiin vielä.

 Joutsen ja Strutsi Buss Stopista Raumalta ja Sydän Lauralta.

Tänä jouluna vein näitä tekemiäni pannunalusia 

"joka paikkaan" tuliaiseksi. 

Nopea ja helppo tehdä, kun vain hommaa välineet.  

Täällä ohje, miten näitä tehdään

 

Velttoillen kohti seuraavia jouluja!

Oodi klapeil

 Aurinko ei "ihan vielä" lämmitä tarpeeksi tupaamme.

Sytyttelin tossa juuri pikkuista takkaamme, 

ja taas kerran ihastelin noita koivuklapeja. 

Ne on kyllä niin kauniita!

 

Minä olen tehnyt vallan vähän työtä, 
saadakseni klapit takkaan, 
mutta tajuan kyllä kummonen homma siinä on. 

(kasvattaa puu, metsuroida, klapittaa, pinota, kuivata, pinota, kantaa, varastoida, kuljettaa, vaikka kuinka monta työvaihetta.) 

Ja  siellä se kauheen ahkeroinnin tulos palaa. 

Tulta voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan!

Huomioiden siis, että saan takan syttymään..

Takka on nimeltään Balladi, 

ja se mahtuu pieneenkin tilaan.

(koitan ottaa joku päivä paremman kuvan)

 Takan päällä päivystää betonista valamani enkelimies. 

Huomaa myös mun rappaama seinä! (rapatessa roiskui!)

Ja nyt: luukut kii! 

Lämpöä lukijoille!