Sammaltossu

Olipa kerran iso vanha tossu. 

Luultavasti pikkukätösin Aasiassa tehty,

monta talvea jo ulkona viihdyttänyt melko kärsinyt kukkakori. 

Jotain tossu kaipasi.

Iltasatuna on nyt luettu Ronja Ryövärintytärtä,

ja siinä hengessä asteltiin sammalmetsälle.

Selvittelyjeni mukaan sammalmerkillä 

ei tällaisessa työssä ole merkitystä.

(Opin kyllä, että karhunsammaleesta tehdään sammalmatot ja seinäsammaleella tilkitään hirsiseinän kolot)

Olennaista on ottaa tarpeeksi maa-ainesta sammaleen mukaan,

koska tarkoitus on, 

että sammal jatkaa eloaan uudessakin "kodissa".

Poistin ensin ehkäpä banaanilehdykät 

(kuivuneet ja kuluneet) tossun rungosta.

Sitten vuorasin muotin kanaverkolla sisältäpäin.

Kun tehdään esim. sammalnallea, sammal asetetaan kanaverkon alle.

Ja sen jälkeen aloin levittää sammalmattoja tossun päälle.

Ikään kuin ompelin ne n. metrin pituisilla rautalangoilla kiinni verkkoon. Tyyli vapaa.

Istutin tossuun ruusut. 

Vähän se hakee vielä paikkaansa. 

Ja kuulemani mukaan sitä tulee välillä kastella ja 

tarjoilla sille esim. piimäpurkin huuhteluvedet.

Pidin kovasti tuosta sammaleen työstämisestä,

jotain koria voisi koittaa seuraavaksi.