torstai 16. lokakuuta 2014

Lakastumisia

Tämän on tarkoitus olla hyvänmielenblogi, joten syystä, 
en ole täällä hirmuisesti halunnut synkistellä.
Elämässä on kuitenkin näitä suruja välillä.

Meidän mummu 
(hän joka emännöi tätä taloa ja puutarhaa ennen minua)
nukkui tuossa jokin aika sitten pois.
Ottaen huomioon elämän pelisäännöt,
se oli luonnollista.

Hautajaiset olivat tunnelmalliset,
jopa minäkin siellä pidin "puheen".
Tein myös juhlaan kukka-asetelmia ja kukkavihon luonnonkukista.
 
Floristit eivät taatusti suosittele 
käyttämään luonnonkukkia kukka-asetelmissa. Kukkavihko on sellainen, minkä ei ole tarkoitus olla vedessä.
Opein myös, että hautajaiskukkavihko on kyyneleen muotoinen.

Siitä ei tullut kuvaa, 
ja kyllä se kalpeni 
valkoisten kallojen ja punaisten ruusujen meressä.
Minulle oli kuitenkin tärkeä tehdä se 
näistä mummun puutarhan tuotteista.











Tällä hetkellä lähipiirissämme on myös surua.
Joskus on vaikea sanoa mitään.
Josko nämä kuvat luovat toivoa siitä,
että kyllä se elämä kuitenkin jatkuu.


Sydän.

2 kommenttia:

  1. Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia sinne <3 Pidetään toisistamme huolta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Pidetään huolta ja ollaan onnellisia!

      Poista