keskiviikko 8. toukokuuta 2013

On turha palovaroitin..

Kun Pauli pölli patterin.. (lainattu Sannaa ja lapsia)
Punaisen Ristin 150-vuotis juhlapäivän kunniaksi 
päivitetty kotia turvalliseksi.

Meillä oli töissä vähän aikaa sitten turvallisuuskoulutus. 
Ja mä jotenkin heräisin siellä. 
Entisenä EnsiApu-ryhmäläisenä otin koulutuksen kauheen vakavasti.
(Asiat kun on muuttuneet, kun on lapsi, josta vastuussa)

Menin koulutuksesta suoraan 
PR piiritoimistolle ostamaan palovarottimia. 
Ja kotona olen sen jälkeen vouhottanut mm. sitä, 
miten me päästään yläkerrasta alas, jos rupee lyömään lieskaa.

Koulutuksessa kerrottiin, että 
yleisin palojen syttymissyy on huolimattomuus. 
Useimmat kuolemaan johtaneet palot alkavat yöllä.
Vaarallisinta on savu, 
joka täyttää huoneiston parissa kolmessa minuutissa.
Tulipalon uhrit kuolevat yleensä 
häkään ja myrkyllisiin savukaasuihin 
- eivät liekkeihin ja kuumuuteen.

Siellä korostettiin myös, 
että on helpompi estää tulipalo ennalta kuin sammuttaa se.  
  Osana ennakointia,  
reenailtiin myös tulipalon sammuttamista. 
Jonkinlaiset alkusammutusvälineet täytyisi kaikilta löytyä kotoa.
Ostin sitten myös tommosen sammutuspeiton.



Sammutuspeite kehystetty eilisiin kehyksiin tohon eteisaulaan.
Täytyy vielä miettiä, onko se paras paikka, 
vaikka onkin keskellä taloa.

Huomaa kuvasta naamioitu kellarinovi.


Koulutuksen tärpit:
Muista 112 
ja kerro osoite selkeästi, se nopeuttaa avun tuloa.
Poistu palavasta rakennuksesta, mutta älä mene savuun! 
Savukaasut tappavat – poistu ryömimällä! 
Älä avaa kuumaa ovea!

Miten teillä turva-asiat kunnossa?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kontista koottua: Tarjoiluvati



Oon juuri tekemässä 
Punaisen Ristin Luvian osaston jäsenviesti-lehdykkää. 

Teen siihen "Kontista koottua" jutun. 
Kontti on siis Punaisen Ristin ylläpitämä kierrätystavaratalo. 

Meillä koti pursuaa noita uusiotuotteita, 
tehty Kontista/Kirppiksiltä/kotoa löydetyistä tavaroista. 
Mutta jotain uuttakin tarvitsin juttua varten. 

Kerrosvatia olen suunnitellut jo pitkään.
Tosiaan kun on kertynyt kaikenlaisia astioita.
Tähän kun voi käyttää kaikki ne, 
mille ei löydy muuta seuraa, 
tai nekin, missä on pienet naarmut. 




Arvokkaita vanhoja Arabia-astioita ei kannata käyttää, 
paitsi tietenkin, jos ei malta niistä luopua,
 vaikka niissä on pieniä virheitä.

Astioihin kannattaa merkitä tussilla ympyrä,
johon liima tulee.
Minä käytin kaksikomponenttiliimaa (rautakaupasta).
Ja en merkannut keskikohtaa tarpeeksi tarkkaan.
Lopputuloksena "vähän" vino ja paljon vaappuva kerrosvati.
Kannattaa olla tarkempi!


Liimailu kesti yllättävän pitkään. 
Ja tosiaan siinä kannattaisi olla tosi tarkka!







Tämä vati on viisikerroksinen,
mutta ehkäpä aloittelijan olisi kannattanut aloittaa 
vaikka kolmikerroksisesta vadista, 
tai ihan vaan korotetusta tarjottimesta.
Mutta juu, 
kyllä siihen kelpaa säilöä herkkuja tai vaikka koruja.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Herkkujuhla (kuten ennen)

 

Juhla kuin juhla, 
ja me herkutellaan..
(ei välttämättä edes juhlaa, niin siltikin)
Wappua juhlitaan kevään lisäksi työväen juhlana, 
joten meidän perhe tekikin töitä pitkälle aattoiltaan.

Oltiin me kuitenkin kavereilla aattoilta herkuttelemassa
ja tänään vappupäivänä Panimossa brunssilla
ja torilla humussa.
(Kiitos loistoseurat ja loistoherkut)
Pari ilmapalloa myös puhalsin,
mutta siinäpä se Wappu sitten menikin.

Meidän tuliaiset Wapun herkkupöytiin oli macaronssit.
Mitenköhän se taipuu?
Alkuperämaaksi eli ranskaksi kyse on siis macaron-leivoksista.
Nimi tulee jauhettu manteli sanasta. 
Olen vain kerran aikaisemmin maistanut sellaisia.
Mutta kuvissa nähnyt niitä joka paikassa!

Kuvittelin, että ne on jokin tänäinen,
melko uusi ja trendikäs juttu,
mutta wikipedia osasi kyllä kertoa,
että macaronien historia leivottiin jo "eilen" eli keskiajalla.
1800-luvun lopulta ne on alettu kokoomaan täytekekseiksi.

Samainen wikipedia muistutti siitä, 
että Marie Anttoinette elokuva vuodelta 2006 
(ohjaajana Sofia Koppola) 
teki meikäläisille tunnetuksi nämät herkut. 

Siinä elokuvassa oli myös muitakin herkullisia kohtauksia! 
Muistatteko sen teehetken, 
kun kuppiin laitetaan kukan nuppu, 
ja se herää ja ikäänkuin kasvaa siinä kupissa kuumasta vedestä?
Pitääkö mennä Japaniin asti, jos haluaisi semmosta teetä?
 
Ohje oli hyvä ja seikkaperäinen,
mutta silti mä en ihan täysin onnistunut.
 Kuvatkin otettu siinä vaiheessa, kun suurin osa jo syöty.

Täytteenä käytin 
osassa lemon curdia 
ja toisessa osassa
aurajuusto-tuorejuusto-tomusokeri tahnaa 
kera pihlajanmarjahyytelön.






Näitä harjoituksia jatkan vielä, 
ja herkuttelua (kuten Marie Anttoinettekin), 
ja kevättä 
ja työntekoa (toisin kuin "ystäväni" Marie).

Herkullista kevättä!